perjantai 7. helmikuuta 2014

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

"Elämäni toinen alku tapahtui ranskan kurssilla. Aleksi yksinkertaisesti sanoi minulle: "Je t'aime" heti. Se oli tietenkin erehdys, jonka hän korjasi samassa punaisena kuin liikennevalo. Meidän piti esitellä itsemme toisillemme, ja jostain syystä hän oli sekoittanut verbit keskenään.
      - Siis Je m'appelle, hän korjasi. Ei Je t'aime, ei rakkautta, hän sanoi kiireesti. - Se oli erehdystä.
   Ja minun olisi pitänyt tietää, siinä, kielikeskuksen luokassa, lokakuussa Fabianinkadulla, että juuri niillä samoilla sanoilla hän olisi minut seitsemän vuoden kuluttua jättävä."


Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (2014)
Otava, 174 sivua.


Seitsemän vuoden ja lukemattomien yhteisten hampaidenpesujen jälkeen Aleksi kakistaa nolona kurkkuaan ja sanoo, ettei enää rakastakaan, ettei ehkä koskaan tosissaan rakastanutkaan, että erehtyi. Samalla ystävät Iiriksen ympärillä muuttavat yhteen ja saavat lapsia. Koulupsykologina työskentelevälle Iirikselle jää korkokengät, syntisen hyvä suklaa sekä naapurin kahdeksankymppinen Marja-Liisa, joka ammentaa parisuhdeoppinsa Kauniista ja rohkeista. Kaikesta tästä syntyy self help -terapia nimeltä "Näytät hyvältä korkeissa koroissa ja suklaatahroja leuassasi", jonka avulla Iiris opettelee pikku hiljaa käyttämään pronominin "me" sijalla pronominia "minä".


Jostain lukemani arvostelu Pulkkisen uusimmasta käytti adjektiivia höyhenenkevyt, ja mielestäni se kuvaakin Iiris Lempivaaran tarinaa todella osuvasti: höyhenenkevyt. Kirjan voi kuitenkin lukea kahdella tapaa: kevyenä, joskin siihen genreen verrattuna hyvin taitavasti kirjoitettuna, viihteenä tai näennäisen kevyenä, mutta asialtaan kuitenkin painavalta. Pulkkisen havainnot ihmisistä, ihmissuhteista ja arjen pienistä asioista ylipäätään ovat vertaansa vailla. Alun perin Iiris Lempivaaran tarina on tuttu Kauneus ja Terveys -lehden jatkokertomuksena.

Höyhenenkevyen lisäksi Iiris Lempivaaran levotonta ja painavaa sydäntä voisi kuvailla sanoilla söpö, kupliva sekä herttainen. Silti kirjan jälkeen olo oli aavistuksen pettynyt: Raja ja Totta nostattivat odotukset sen verran korkealle, ettei kevyen kupliva ja söpöäkin söpömpi itsensäetsimiskirja - edes näinkään hyvä - pystynyt niihin vastaamaan. Vaikka kirja olikin ehdottomasti lukemisen ja hankkisen arvoinen, tuntui Iiris Lempivaaran self help -opas ennen kaikkea välihypyltä ennen seuraavaa, vähän syvempää ja monessakin mielessä painavampaa kirjaa.

"Ei fanfaareja, ei oivallusta, ja - ennen muuta - ei prinssiä, ei ketään. Pelkästään minä, Iiris Lempivaara, reikä sukassa, suklaata käsilaukussa, hätäkalja työpöydän laatikossa, kaaos kotona ja pään sisässä, mutta sydän painavana kaihosta ja ilosta, sata suunnitelmaa takataskussa, suunnitelmaa, joista yksikään ei liity siihen, miten löytää se oikea. Pieniä suunnitelmia, tai miksei isoja, mutta pelkästään itseni varalle.
    Maailma on täytenään kauneutta. Ehkä myös rakkautta. Taatusti miehiä, jotka kävelevät vastaan."

Oma Riikka Pulkkis-suosikkini:
Totta (2010)

6 kommenttia:

  1. Tästäpä taas yksi kirja lisää listalleni luettavaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva jos innostuit :)! Lukuvinkkejä on aina kiva bongailla.

      Poista
  2. Häpeäkseni tunnustan, että aiemmat Pulkkisen kirjat ovat jääneet kesken. Tämä taitaa kuitenkin olla sen verran keveää luettavaa, että yritän jälleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, minusta taas erityisesti Raja ja Totta ovat ihan mahtavia kirjoja, ja Totta yksi parhaista lukemistani kirjoista koskaan. Mutta tämä uusin on kyllä aika erityylinen, joten kannattaa kokeilla tätä!

      Poista
  3. Sain kuin sainkin luettua Pulkkiselta sekä Iiris Lempivaaran että Totta. Yllätyksekseni Totta oli huomattavasti parempi kuin tuo kepeä kirjanen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, hienoa! Kokeile seuraavaksi "Rajaa", siitäkin tykkäsin aikoinaan kovasti.

      Poista