keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

15 kuvaa Helsingistä ja tarinat niiden takaa.

Reilu viikko sitten ajoimme koko porukka Helsinkiin viettämään pikkusiskoni syntymäpäivää. Kahden päivän aikana kameran muistikortille tallentuivat muun muassa nämä kuvat.


Koska sunnuntaiksi oli luvattu pelkkää aurinkoa ja parikymmentä astetta lämmintä, jätimme Kehä III:n sisäpuolelle saavuttuamme auton pikaisesti parkkiin ja suuntasimme Linnanmäelle aika monen sadan muun kanssa. Vekkulan jono oli varttitunnin luokkaa, mutta vuoristorataan pääsi viidessä minuutissa.


Lintsin ilmaislaitteet ovat ehkä mahtavin juttu vähään aikaan ja riittivät Vekkulan ohella kuusivuotiaalle ihan täysin. Kuvan ulkopuolella puolitoistavuotias Pikkuveli itki katkerasti isoveljen huvittelua seuratessaan.


Onni oli kuitenkin alle 140-senttinen isoveli, jonka kanssa pääsi minikaruselliin useamman kerran.


Sushibuffet, mikä nerokas ratkaisu siihen, että lasten on saatava ruokaa nyt heti mutta äiti taas himoitsee lohinigireitä ja inkivääriä. Muun muassa tällaisen lautasellisen sai kerättyä Tikkurilan Hao Kingissä.


Kun hotellihuoneen ikkunasta oikein tarkasti tiiraili, saattoi nähdä puiston, jossa istuimme sunnuntai-iltana isolla porukalla piknikillä maistelemassa kakkuja ja juhlistamassa taas vuotta vanhempaa pikkusiskoani.

Kuusivuotiaan ainoa toive Helsinki-päivää varten oli päästä ajamaan raitiovaunulla. Niinpä hyppäsimme Aleksanterinkadulla ensimmäiseen ratikkaan ja ajoimme muutaman pysäkinvälin Tuomiokirkolle. 



Ja sitten taivas repesi.


Kiilan lounaalta valitsimme paahdettua lohta, kana-vuohenjuustosalaattia ja Kiilan kanaburgerin sekä Pikkuveljelle salaattipöydästä perunavuohenjuustokeittoa.



Koska satoi, vaihtui maanantain Korkeasaari-suunnitelma tällä(kin) kertaa Kaupunginmuseon Lasten kaupunkiin. Kieltämättä vähän harmitti, mutta onneksi vain siihen asti, kun huomasimme, että yläkerrassa oli nyt mahdollista päästä laulamaan laulukoe ja saada siitä arvosana ja että Espoossa asuva äitikaverini lapsineen oli, ihan sattumalta, myöskin päättänyt, että maanantai jos mikä on sopiva museopäivä.


Kun päivän lopuksi kännykän askelmittari näytti viittätoista tuhatta askelta, lupasin koko reissun kävelleelle kuusivuotiaalle iltapalaksi jäätelön. Tyytyväisenä se istahti Jaffa-tuutti kädessään tämän graffitin alle ennen, kuin hipsittiin vieressä olevalle hotellille lepuuttamaan jalkojamme. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti